Opiskelen viimeistä vuotta kuvaa ja ääntä (entinen radio- ja tv-työ) Outokummun ammattiopistossa. Koulustamme on useita opiskelijoita ollut työharjoittelussa Intiassa, joten en halunnut itse jäädä tässä kisassa ilman matkalippua, kun tilaisuus tuli matkalle hakea. Matkaa on suunniteltu jo useampi kuukausi, mutta lähtöön on aikaa enää alle kaksi viikkoa. Olen ajatellut matkaa kauhulla, jännityksellä, ilolla ja odottaen. Viime aikojen uutiset raiskauksista Intiassa ja opettajan pelottelut Intian vaaroista on nostanut karvat pystyyn. Naisena Intiaan on vaikeampi lähteä kuin miehenä, koska arvo naisen ja miehen välillä on  suuri. Yksin ei saa liikkua ja pukeutumisen on suotavaa olla peittävää. Kauhulla odotan myös sitä, sisäistänkö vallitsevat käyttäytymissäännöt, ainakin ne tärkeimmät. Esimerkiksi:

1. Älä kättele miestä jos hän ei ensin kättele sinua.

2. Vasen käsi on saastainen, koska sillä pyyhitään hanuri = älä ojentele tai koskettele ketään saastaisella vasurilla.

3. Ole ystävällinen äläkä näytä kielteisiä tunteita. Kaikki asiat ovat: "jees jees veri nais!".

4. MUTTA! Julkisilla paikoilla liikkuessa täytyy välttää hymyjen heittoja miehille, ettei vaan tule tukalat paikat.

Intian matkalle lähtö on edellyttänyt useiden asioiden laittamista järjestykseen. Passi, viisumi ja rokotukset on pitänyt hoitaa kuntoon, mutta myös miljoona muuta liparetta. Kurssitoditukset, ammattiosaamiseeni liittyvät taidot, vakuutuskirja, kutsu työharjoitteluun jne... Ei onnistuisi Intiaan matkustaminen äkkilähdöllä, sanonpa vaan!

Olen reissannut yhteensä yhdeksässä maassa, joten en voi sanoa eläneeni aivan laput silmillä. Olen kuitenkin matkustanut aina turvallisesti enkä ole joutunut kohtaamaan kovin suuria haasteita. Pahimmat järkytykset ovat olleet Kanarialla torakat,  Marokossa ihmisten elinolot ja Turkissa vessanpöntöttömyys (eli pelkkä reikä lattiassa johon tarpeet lasketaan. Tämä kohtalo odottaa myös Intiassa).

Kuvaan opinnäytetyötäni varten Intiassa videoblogi-koosteen. Vuodatan nyt tännekin, etten ymmärrä videoblogien merkitystä ja sitä, miksi ihmiset tahtovat pälättää asiansa kameralle (tällaisen kirjoitetun blogin pitäminen uppoaa vähän samaan kategoriaan...) Juuri tästä syystä tahdon avartaa näkemystäni ja kääntää kameran omaa pärstää kohti (ja kirjoittaa tännekin vaatevalinnoista ja ruuan mausta ja muusta hyvin tärkeästä...)